Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2015!

Joulu tulla jollotteli ja Uusi Vuosi kolkuttelee jo ovella. Vuokattiin joulu tuli pakkasen kera ja päästiin nauttimaan kunnon pakkasesta kerrankin. Iita näytti nauttivan pakkasesta, mutta Atsaa meinasi kylmä kipristella tassuja. Rouva järjesti itselleen parhaat päivät juuri joulun aikaan, joten  hihnassa kuljetaan kiltisti lenkillä ollessa. Tulevan kesän pentusuunnitelmia olen jo laatinut ja urossuositukset ovat hyväksytty jalostustoimikunnalla. Tulevan isäehdokkaan laitan näytille vuoden vaihteen jälkeen. Atsan olen ilmoittanut Kajaaniin Tamminäyttelyyn, mutta työt näyttävät haittaavan sen verran harrastusta, joten Tamminäyttelyt on minulle vielä vähän avoinna ehdinkö käyttämään mammaa valioluokassa. Mukavasti oli lappalaisia ilmoittautunut näyttelyyn, joten kehässä on mielenkiintoista seurattavaa :)

 Bertta kävi tänään meillä näyttäytymässä ja kovasti tyttö on kasvanut lisää viimenäkemästä. Bertta vaikuttaa hyvin lupaavalle koiranalulle, joten mielenkiinnolla odotellaan ensivuotta. Iita on myös kasvanut kovasti ja sen korkeus alkaa hiljalleen lähestyä Atsaa. Hampaiden vaihtuminen meni meillä ohitse kivuttomasti ja kulmahampaat tippuivat itsekseen puruluita syödessä. Neiti kasvattaa edelleen turkkia, joten se on melkoinen peikkotyttö. Iitalla ja Bertalla on tarkoitus käydä vuoden vaihteen kieppeillä lähialueen mätsäreissä, että saadaan hieman kehäkokemusta tytöille. Tammikuun lopussa on myös suunnitelmissa käydä Kuopion jalostuspäivänäyttelyissä pikkupentuluokassa kokeilemassa onnea. Toivottavasti silloin ei olisi kovia pakkasia haittana.

 

Iita malttoi hetken olla paikoillaan

Sanni-rouva oli meillä hoidossa ennen joulua

Nogah kyläilemässä

Bertta

Kennel Hallanoron toivottaa kasvateille ja omistajille sekä yhteistyökumppaneille Rauhaisaa Joulua ja menestyksekästä Uutta Vuotta 2015!

Rokotuksia ja kipulääkettä

Viimeviikko hurahti taas nopeasti, sillä meillä oli Atsan tyttö H.Bohemia-Bertta hoidossa. Bertta ja Iita tulivat hyvin toimeen keskenään ja Atsa sai olla pennuilta rauhassa. Välillä Atsa pisti tytöt kuosiin jos meno meni aivan villiksi, mutta muuten Iita ja Bertta leikkivät sopuisasti kahdestaan. Viimeviikon perjantaina sitten pakkasin molemmat tytöt autoon ja yhdessä matkustettiin kohti Kajaania rokotuksille. Menomatkalla eläinklinikalle kävin hakemassa Bertan sijoitusemänän Eeva-Riitan kyytiin, sillä kahden vilkkaan pennun kanssa yksin klinikalla sompaaminen ja passien kirjoitus ei olisi välttämättä onnistunut kovin jouhevasti. Lisäksi omat lapset halusivat mukaan rokotuskäynnille ja viemään Berttaa Kajaaniin omaan kotiin. Klinikalla molemmat tytöt olivat heti eläinhoitajien rapsuteltavana, sillä kuka nyt voisi vastustaa näitä suloisia lappalaispörröjä :) Puntari paljasti molempien tyttöjen painon, joka oli Iitalla 7,3 kg ja Bertalla 8,3 kg. Bertta on yllättävän painava vaikka se ei ole kauhean paljoa Iitaa isompi. Se on kropaltaan kuitenkin todella jäntevä ja lihaksikas. Iitalla on taas turkkia vaikka muille jakaa.

Rokotukset menivät molemmilla tytöillä hyvin, ilman minkäänlaista dramatiikkaa. Rabiesrokote kutitti pentujen niskaa ja se näkyi Iitaa ja Berttaa häiritsevän, mutta onneksi ikävä tuntemus meni nopeasti ohi. Eläinlääkäri tutki rokotuksen yhteydessä Iitan etujalkaa, koska se oli alkanut nilkuttaa sitä riehumisviikon päätteeksi. Yleensä kipu menee ohi pennuilla levolla ja kipulääkkeellä, mutta edelleen Iita kinkkaa jalkaansa varsinkin iltaisin, kun kipulääkkeen vaikutus alkaa hävitä. Täytyy nyt seurata tilannetta tarvitseeko Iita lisää "sairaslomaa" ja kipulääkitystä. En usko kuitenkaan, että vakavammasta on kyse, koska eläinlääkäri ei tuntenut jalassa mitään poikkeavaa tunnustellessa, eikä Iita aristanut jalkaansa tunnusteltaessa. Tarvittaessa Iitan etupää pitää sitten kuvata, jos särky jatkuu pitkään, eikä ala helpottua. Luin Iitan Usva-siskon blogista, että Usvallakin oli hetken ollut jalka kipeänä. Iita ja Usva ovat kyllä kuin kaksi marjaa, joten kannattaa käydä kurkkaamassa tätä mielenkiintoista blogia, jota Usvan sijoitusemäntä pitää.  http://lumimimo.blogspot.fi/ 

Rokotusreissun päätteeksi kävin Bertalle vielä ostamassa uuden kaulapannan Mustista&Mirristä, koska pennut olivat yhteistuumin ja todennäköisesti myös Atsan avustamana purreet kaulapannasta lukko-osan rikki. Näinhän se on, että rapatessa näkyy roiskuvan :) Lopulta väsynyt Bertta jäi tyytyväisenä sijoituskotiinsa lepäilemään vauhdikkaan viikon päätteeksi ja me jatkoimme matkaa kohti Sotkamoa Iita kyydissä. Bertta oli hoitoviikon aikana oppinut yllättäen sisäsiistiksi, eikä ole tehnyt pissavahinkoja omaan kotiinsa päästyään. Lisäksi Bertta oli myös rauhoittunut, joten taisi syntymäkodin ja äiti-Atsan vaikutus olla yllättävän tehokas lääke. Iitalla sitä vastoin vaan virtaa riittää entiseen malliin ja yöllä tarvitaan vielä paperia pissavahinkojen torjuntaan. Olen huomannut kuitenkin, että välillä paperit pysyvät meilläkin kuivana, joten Iitallakin on toivoa sisäsiistiksi kasvamisessa.


Paltamossa asuva Rukan omistaja laitteli minulle eilen viestiä ja poika oli käynyt eilen rokotuksella. Painoa oli pojalle jo kertynyt 9,6kg, joten hyvin on poika kasvanut.

H. Bohemia-Bertta

Bertta-tyttönen

Iita tutkailee takapihan lintuja

Iita

Iita ja Atsa ulkohäkissä

Jäätä, lunta ja rapaa

Kyllä pieni pakkanen oli kyllä luksusta koirien kannalta ajateltuna. Viimeviikolla täällä Vuokatissa sai nauttia oikein mukavista talvipäivistä, kunnes kelit lämpenivät ja lumet sulivat pois. Nyt on sitten pimeää ja harmaata. Tulisi sitä lunta äkkiä! Nyt on niin hurjan synkkää, ettei päivä tahdo enää valjeta, kun jo ilta tulee :(  Tylsää!!!

Koirista Iita on kasvanut nyt kovasti, mutta todennäköisesti siitä ei kasva kovin isoa narttua. Sen näkee sitten, kun se on kasvunsa kasvanut. Emä-Sylvi ei ole itsekään kovin iso narttu, joten tyttö tulee äitiinsä. Tämän viikon lopulla meillä voi olla melkoiset hulinat päällä, kun sijoituskoirani Bertta tulee meille viikoksi. Voi Atsa-parkaa! Siinä on mammalla kestämistä kahden huligaanipennun kanssa. Mukava nähdä Berttaa pitkästä aikaa. En ole nähnyt sitä kuin kuvista ja hyvin neiti on kasvanut. Kuoppien kaivaminen on kuulema Bertalla tällähetkellä tärkein harrastus, joten sitä iloa riittää varmaan meilläkin. Onneksi Iita on jo hoksannut miten kuoppia kaivetaan, joten nyt sille on oiva yhteistyökumppani tulossa :)

H.Bohemia-Bertta "Bertta"

 

 

Bertta vauhdissa!

Atsa kasvattelee edelleen karvaa ja harjasin siitä melkoisen määrän pohjavillaa pois. Totaalista karvanlähtöä pentujen jälkeen sille ei todennäköisesti tullutkaan  vaan lähes normaalilla turkin lähdöllä mennään. Todennäköisesti lyhyt imettäminen ei vienyt siltä turkkia. Toiveena olisi päästä Atsan kanssa pyörähtämään kehässä Tamminäyttelyssä Kajaanissa tai Jalostuspäivien näyttelyssä Kuopiossa, mutta katsellaan nyt turkin kasvu rauhassa. Biotiini-kuuri ja kalaöljykuuri voisi tehdä hyvää karvankasvulle, joten sitä harkitaan Atsa-rouvalle. Atsa on ollut myös koko syksyn lihotuskuurilla ja pikkuhiljaa alkaa menetetyt lihakset ja ympärysmitta löytyä, jotka hävisi pentujen ja sairastumisen myötä. Juoksu on myös tulossa, koska rouva merkkailee maastoa hyvin ahkeraan, joten normaaliin rytmiin ollaan pääsemässä.  Kohtutulehduksen riski on Atsalla aina olemassa, joten siihen on myös varauduttava.

Iita ja Bertta on tarkoitus ilmoittaa Kuopioon Jalostuspäivien näyttelyyn, kun siellä on mukavasti pikkupentuluokka 5-7kk ikäisille pennuille. Iitan sisarukset ovat todennäköisesti tulossa, joten mukava on nähdä miten ne ovat kehittyneet. Nyt on edessä sitten kehätreenit, joten toivottavasti minun pikkuneidit osaavat esiintyä kehässä, kun sen aika koittaa.

Atsa lenkillä

Iitan mielestä lasten sormikkaiden syöminen on parasta, mitä voi sisällä tehdä.

Iita Pyhäjärvellä

Viikonloppuna kävin äitini luona katsomassa Kikka-koiraa. Iitan otin mukaan matkaseuraksi ja hyvin meillä meni pitkä matka. Iita ja Kikka tulivat heti hyvin toimeen keskenään. Pentu selvästi piristi Kikkaa, joka innostui leikkimään ja välillä mentiin hurjaa taakaa-ajoa keskenään. Harmillista vain oli taas huomata, että Kikan oireet (yskiminen ja yökkääminen) olivat taas syksyn tullen pahentuneet vaikka se oli saanut kortisonia. Toivottavasti oireet alkaisivat helpottua, kun talvi alkaa. Sienien itiöt ovat tällähetkellä sille pahasta näin syksyisin.

Turnukan Gloria "Kikka"

Iita ja Jenni

Atsan pennuista vielä sen verran, että Vuokatissa asuva Nogah kävi viimeviikolla taas vierailulla ja poika komistuu aina vaan. Siitä on kasvamassa komea poika! Iita on aivan myyty aina kun Nogah tupsahtaa pihaan. Leikkisästi puhumme jo, että siinä se on seuraava pariskunta. You never know.. ;)

Nogah ja Iita sekä Atsa

Nogah

Ensiviikolla on vuorossa Iitalla ja Bertalla tehosterokotteet ja samalla niille kirjoitellaan passit. Nämä passit ovat sitten ne vanhanaikaiset, jotka kohta poistuvat käytöstä, mutta kun ne kelpaavat koiralle koko sen eliniän, päätin ottaa ne näille tenaville. Uudet passit tulevat olemaan myös kalliimpia, joten tulevaisuus näyttää, mitä ne sitten maksavat. Passien säännöt olivat muuten tiukentuneet edellisestä kerrasta, kun olen koiralle ottanut passin. Koiran pitää olla vähintää 12 viikkoa ja se pitää rokottaa rabiesta vastaan, ennen kun passi sille myönnetään. Joskus olisi näköjään hyvä lukea Eviran sivuja, sillä säännöt muuttuvat, eikä näissä tahdo pysyä perässä. Noh! Näillä nyt mennään.. Pitää ottaa lähiaikoina Bertasta uusia kuvia ja laitella sitten tänne blogiin. Jännityksellä odotellaan viikonloppua ja ensiviikkoa, kun hän meille tulee. 

Alhaalla vielä Annan lähettämä kuva H. Hukan-Herran isästä eli Hallanoron B-pentujen ukki Kuus´eikan Kaarnikka eli Koda. Yhtäläisyyttä löytyy :)

Hallanoron B-pentujen ukki Kuuséikan Kaarnikka yhdessä poikansa Hiittanan Hukan-Sulhon kanssa.

 

 

Kuva A.Kinnunen

Rokotuksia ja vähän muutakin

Aika on taas huristanut ja kuukausi on ehtinyt vaihtua syyskuusta lokakuulle. Atsan pennut ovat kasvaneet kovasti ja painot huitelevat niillä jo yli 6kiloa. Tälläviikolla on jo ensimmäiset rokotukset annettu ipanoille. Iitakin kävi Kajaanissa hakemassa rokotuspiikin ja se meni ihan kivuttomasti. Automatka aiheutti Iitalle pahoivointia, vaikka olen harjoitellut sen kanssa autossa olemista. Tänään pikkumatkan jälkeen, kun kävimme Nogahin luona leikkimässä, Iita oli oksentanut takaisin tullessa. Toivottavasti tämä on ihan ohimenevää.Kuukauden päästä Iita saa yhdessä Bertan kanssa tehosterokotteet, joten mukava on nähdä Berttaakin. Hyvin on Bertalla mennyt uudessa kodissa. Ainut mikä vielä meinaa vaivata on pissan tirahtaminen lattialle. Toivottavasti Bertta alkaa hiljalleen oppimaan sisäsiistiksi. Iitakaan ei ole vielä sisäsiisti ja vahinkoja saattaa sattua. Yöllä Iita käy hienosti paperille tekemässä, joten melko kuivina pysytään yöllä.

 Atsan pennut näyttävät oppivan nopeasti temppuja ja omistajat ovat opettaneet perustottelevaisuutta. Iitan kanssa olen opetellut hoitojuttuja ja seisomista sekä taluttimessa kulkemista. Aika paljon Iita kulkee myös ihan vapaana, kun lenkitän Atsaa. Iita pysyy hyvin mukana ja tarkkailee jatkuvasti, etten mene liian kauaksi. Iita on kulkenut mukanani aktiivisena sienikoirana ja yhdessä etsitty metsästä sieniä. Onneksi metsästä löytyy vielä suppilovahveroita, joita etsitään yhdessä nenät maata viistäen :) Ensilumi ehdittiin kokea Vuokatissa jo syyskuun lopussa ja sekös oli koirien mielestä mukavaa. Iita oli heti sinut lumen kanssa ja lumessa oli mukava peuhata.

Hoitotoimissa tänään pesin neidin ensimmäistä kertaa kokonaan ja pienen mutkuilun jälkeen, homma lähti hyvin menemään. Turkin kuivaaminen luonnistui kuivaajalla myös hyvin. Kynnen leikkuu menee myös todella hyvin. Sisällä Iitalla meinaa olla vauhtia välillä niinkin runsaasti, että neiti on laitettava jäähylle kodinhoitohuoneeseen. Hyvin Iita sitten kyllä rauhoittuu, mutta kyllä meillä virtaa riittää :) Nasu-kissa meinaa olla ajoittain hermoromahduksen partaalla, kun Iita härnää sitä vauhdin kanssa.

Iita-tyttönen

 

 

 

H.Barkkipeikko "Peku"

H.Bakkasukko "Ruka"

Pentula lähes tyhjä

Viimeviikko oli todella kiireinen omien opintojen ja pentujen lähdön takia, joten en ehtinyt tehdä päivitystä tänne blogiin. Lisäksi lauantaina kävin hakemassa Pyhännältä Iitan meille kasvamaan, joten hurakkaa on piisannut. Tämäviikko on mennyt omien koirien lisäksi kaverin koiria ja koiranpentuja hoidellessa. Täystyöllistettynä tätä hommaa on saanut pyörittää :) Jokatapauksessa mukavaa on ollut.

Viimetorstaina, kun pennut täyttivät 7 viikkoa, meiltä lähti Nogah ja Peku maailmalle. Seuraavana päivänä oli sitten vuorossa Ruka. Bertta oli melko ihmeissään, kun veljet hävisivät yksi kerrallaan ja Rukan pois lähdettyä olikin edessä melko levoton yö. Lauantaina päätin ajella Pyhännälle hakemaan Iitaa, joka oli täyttänyt viime keskiviikkona 7vk. Alunperin ajattelin, että haen sen vasta 8 vk ikäisenä, mutta Bertta kaipasi kaveria, ja viikonloppu oli sopivasti edessä, joten koirat ehtisivät tutustua ennen seuraavaa viikkoa hyvin toisiinsa. Iita matkusti lähes koko matkan rauhallisesti ja meille tultua vein sen tutustumaan meidän koiriin. Bertta ystävystyi Iitan kanssa välittömästi ja leikki alkoi heti ulkona. Atsa haisteli pentua ja vähän ihmetteli, mikäs tämä pentu oikein on, kun haju on outo. En antanut Atsan olla Iitan kanssa pitkää aikaa, että saa tutustua paikkaan rauhassa.

Iita emänsä Sylvin kanssa, ennen lähtöä uuteen kotiin

 Seuraavana päivänä Atsa kohteli Iitaa ja Berttaa ihan niin kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunut ja uusi pentu olisi aina ollut hänen pentu. Tutustumisvaihe meni onneksi kivuttomasti ohi. Tänään kävin jo koko porukan kanssa pienellä lenkillä ja Iita seurasi meitä kuin vanhat tekijät. Iita on kyllä luonteen puolesta täysi kymppi, eikä Berttakaan mikään hullumpi ole. Bertta on luonteeltaan rohkea ja itsenäinen, kun taas Iita on hyvin nöyrä ja pehmeä. Arkoja nämä eivät ole ollenkaan, mikä on hyvä merkki. Bertta lähtee uuteen kotiin perjantaina, joten sitten minulle jää vain Atsa ja Iita kotimieheksi. Pesästä lähtenäiltä pennuista on kuulunut hyvää palautetta ja kovasti pojat ovat opetelleet jo koirien tavoille. Tsemppiä uusille koiranomistajille ja heidän lappalaisilleen :) Näistä tenavista kuullaan vielä!

P.s Peku puuttuu kuvista, mutta eiköhän me vielä saada hänestäkin kuvapäivitystä :)

Nogah uudessa kodissa Vuokatissa.
 Kuva: S. Lambert

Ruka asustaa Paltamossa.
Kuva:S. Hämäläinen

Bertta touhuaa vielä kotona

Iita jää meille kotiin Vuokattiin

Pennut lähes 6 viikkoa

Kylläpäs se aika huristaa. Huomenna pennut täyttävät 6 viikkoa ja ensiviikolla alkaa niiden luovutus. Toisaalta on ihana antaa pennut uusiin koteihin kasvamaan, mutta toisaalta pieni kaiho on alkanut hiipiä sydänriepuun. Nyt nämä vauvelit sitten lähtee suureen maailmaan tassuttelemaan ihan omin voimin ja talo on kohta lähes hiljainen. Pientä poikkeusta lukuunottamatta.. Jäähän tänne Atsa ja Bertta-tyttö jää vielä muutamaksi viikoksi. Sokerina pohjalla minulle on tulossa ihan oma karvavauva Iita-tyttönen kasvamaan eli Cantavia Valomerkki. Kiitos Petralle ja Matleenalle tästä ihanasta pennusta :) Odotan sitä tänne uuteen kotiin jo kovasti!

Cantavia Valomerkki eli Iita. Kuvassa Iita 5vk.

Muutoksia on tulossa myös vanhempien koirien osalta, kun Sanni jää hoitopaikkaansa eläkekoiraksi. Sanni kotiutui Mervin luokse niin hyvin, että päätimme yhdessä tehdä ratkaisun, joka on Sannin kannalta paras mahdollinen. Kiitos Merville Sannin hyvästä hoidosta ja ihania tulevia yhteisiä vuosia teille. Onneksi pääsen rapsuttelaan Sannia, aina kun Sanni-kaipuu iskee :)

Tässä kuvia tältä päivältä. Totesin heti, että kamerani on turkasen hidas ottamaan kuvia näin eloisista pennuista. Meidän kukkapenkistä on tullut pentujen ykköskohde ja siellä käydään kilvan kaivamassa monttua. Valitettavasti myös välillä kukatkin meinaavat maistua näille rasavilleille!

Bertta

Ruka

 

Peku

Nogah

Pienet puutarhamyyrät tuhotöissä

Pikkuiset naskalihampaat 4vk

Aika on taas hurahtanut ja pennut ovat kasvaneet reilussa viikossa taas paljon. Atsa-emäkin söi tänään viimeisen annoksen antibioottia ja se on piristynyt viikonlopun aikana todella paljon. Ruoka on ruvennut taas maistumaan ja virtaa löytyy lähes entiseen malliin. Pyörälenkillä Atsa halusi jo ihan laukata rivauttaa pyörän rinnalla vapaaehtoisesti, joten hyvältä näyttää toipumisen kanssa. Perjantaina kävin verikokeissa Atsan kanssa ja veriarvot olivat parantuneet edellisestä kerrasta hyvin, eikä ultrassa näkynyt mitään tulehdukseen viittavaa. Ensiviikolla on uusi kontrollikäynti Atsalla pentujen sirutuksen yhteydessä, niin katsotaan tilannetta, kun antibioottikuuri on loppunut.

Pentujen kanssa ollaan käyty päivisin useaan kertaan ulkoilemassa ja nyt ipanat ottavat jo juoksuaskeleita ja pikkuisia pyrähdyksiä. Emän kanssa pennut eivät ole olleet nyt yhdessä antibioottikuurin takia, mutta ensiviikolla äippä pääsee jo lapsiaan kaitsemaan. Maitoa ei enää ole maitobaarista luvassa, sillä Atsalla on utareista jäljellä enää pelkät nahkarukkaset... :)

Tälläviikolla pennuille annoin toisen kerran matolääkkeet ja harjausharjoituksia olen tehnyt jokaisen pennun kanssa. Ensiviikolla meillä on vuorossa autoiluharjoitukset, kun sirutus lähestyy. Kohta pennuilla onkin sitten viralliset paperit, joten hiljalleen luovutusikä alkaa lähestyä. Laitoin pennuille kuviin, niiden tulevat kutsumanimet. Mukavasti uudet, tulevat omistajat ovat käyneet pentuja katsomassa, joten oma vauva on löytynyt meidän laumasta! Kaikki pennut jäävät Kainuuseen, joten mukavaa on näitä päästä sitten seuraamaan, miten kehittyvät isoiksi koiriksi.

Pennut ruoka-astialla ja eikun syömään :)

H.Bohemia-Bertta (Bertta)

H.Bohjanpoika (Nogah)

H.Barkkipeikko (Peku)

H. Bakkasukko (Ruka)

Bertta raksahommissa

Nogah leikkii kävyillä

Nuku, nuku nurmilintu..

Kyllä tämä kasvattajan taival voi olla joskus raskasta taivaltaa.. Tällä hetkellä olo on hyvin surullinen ja raskas, kun olen joutunut tekemään taas yhden vaikean ratkaisun. Aamulla pentulaatikossa oli meidän pienimmäinen Baimenpoika hyvin huonossa kunnossa ja hengitteli raskaasti. Ruoka ei maistunut ja pissa valui mahan alta. Otin sen heti erilleen muista ja laitoin laatikkoon lämpöpussin päälle makaamaan. Ajoittain pentu reagoi, mutta näki selvästi, että se oli sairas. Kuumetta pennulla ei ollut. Atsa oli myös kärsinyt yöllä pahoinvoinnista. Soitin päivystävälle eläinlääkärille, joka kehoitti heti tulemaan vastaanotolle molemmat koirat mukana.

Vastaanotolla Atsalta otettiin verikokeet ja katsottiin kohdun tilanne ultralla. Verikokeet olivat onneksi paranemaan päin ja kohtu ei ollut reagoinut ainakaan pahempaan suuntaa. Pahoinvointiin Atsa sai lääkettä ja sille annettiin nesteytystä suoraan suoneen ja nahan alle. Pennun tilanne ei ollut yhtä positiivinen. Sen hengitys rohisi ja pissaa tuli jatkuvasti alle. Molemmissa silmissä oli outo harmaa kalvo, joka ei parantanut pennun tulevaa ennustetta. Eläinlääkäri epäili, että pennulla voi olla maksassa ongelmia verenkierrossa ns. maksashuntti, joka aiheuttaa koiranpennuilla heikentynyttä kasvua, eikä tulevaisuus näytänyt hyvältä.
 
Mietin eläinlääkärissä, että ei tämä ole koiranpennun elämää, että tämmöisistä oireista saa kärsiä heti pienestä pitäen ja näki selvästi, että pentu oli sairas ja kasvu oli ollut huonoa jo pidempään. Päätös lopettamisesta oli hyvin raskas, koska Baimenpoika oli minulle erittäin rakas ja se oli aina ollut niin kiltti pentu. Hyvästi pieni enkelini, hyvästi oma pieni lintuni. Kyynelten määrää en voi enää mitata, mutta näin oli parempi. Nyt sinulla on hyvä olla veljesi kanssa koirien taivaassa. Ehkä näemme vielä uudellleen jossakin pieni koirani...

Hallanoron Baimenpoika 17.7.-10.8.2014

"Tassun jälkiä sydämessä,
kuin joku olisi kulkenut siitä vastikään.
Joku kulki sydämeni yli,
sinäkö se olit koirani?
Ohimatkallako vain?
Et kai.
Kyllä pysyvästi sinne muutit.
Teit pesän lakanoihin,
merkkasit myös nurkat.
Kipitit läpi sydämen, kurajaloin, karvoin. 
Jätit tassunjälkiä sydämeeni"

Sini Lindroos

Nyt kun tutustuin maksashuntin oireisiin netissä, niin aika todennäköistä on että kyseessä voisi olla tämä sairaus. Sairaus on harvinainen ja aiheutuu siitä, että sikiöaikainen verisuoni ei pennulla sulkeudu syntymän jälkeen normaalisti. Hoitoina käytetään mm.leikkaushoitoa, jos ei ole maksan sisäinen shuntti, jota ei voi leikata tai vähäproteiininen ruokavalio yhdistettynä suolen tuottamaa ammoniakkia sitovaan lääkitykseen. Leikkaushoidossa on riskinä korkea kuolleisuus ja se on todella kallista. Ruokinnalla hoidettaessa koiraa on ruokittava erikoisruokavaliolla läpi sen elämän ja elinaika odotus ei ole kovin korkea.

 "Portosysteeminen shuntti on verisuoniepämuodostuma, joka johtaa verenkierron maksakudoksen ohi. Normaalisti laskimoveri kulkee vatsaontelon sisäelimistä porttilaskimon kautta maksaan.  Shunttisuoni yhdistää porttilaskimon verenkierron suoraan maksan ohi systeemiseen verenkiertoon. Näin suolesta imeytyneet ravintoaineet kuormittavat systeemistä verenkiertoa, eivätkä ole maksan käytettävissä. Maksa ei kehity normaalisti.
Epänormaali verenkierto aiheuttaa hermostollisia eli neurologisia oireita, mahasuolikanavan oireita, lisääntynyttä juomista ja pissaamista ja toistuvia tulehduksia. Yleisiä oireita ovat huono kasvunopeus, painon lasku ja lääkeaineyliherkkyys. Koiralla voi olla horjumista, väsymistä, käytöshäiriöitä ja sokeutumista. Ruokahaluttomuus, oksentelu ja ripuli ovat tavallisia oireita. 
Lähde: www.koirakissaklinikka.fi

Maitobaari suljettu, pennut 3 vk.

Näinhän siinä sitten lopulta kävi, että Atsa piti vieroittaa pennuista tänään, koska ensimmäiset antibiootit eivät sopineet sille. Yritin antaa ensimmästä ja imettävälle nartulle turvallisinta antibioottia pari kertaa päivässä, mutta aina tulos oli sama. Parin tuntia lääkkeenotosta lattialla oli läjä oksennusta ja sulamatonta ruokaa. Kipulääkkeet olivat myös oma lukunsa, kun keskiviikko iltana Atsalle alkoi nousta uudelleen kuume, annoin kovaan kipuun varatut kipulääkkeet. Sitten olisi pitänyt odottaa täysi vuorokausi, että lääkeaineet häviävät emän elimmistöstä, ennen kuin pennut olisivat voineet imeä. 12 tunnin kohdalla, en enää pystynyt katsomaan utareet täysinä olevaa Atsaa, vaan eläinlääkärin kanssa päätettiin päästää koira pentujensa luokse. Kipulääkeissä on hankalaa, ettei niitä ole tutkittu, miten ne vaikuttavat peiniin pentuihin. Sen takia yritin viimeiseen, ettei turhia lääkkeitä käytettäisi, ennen kuin on pakko.

Isoimmat pennut reagoivat mahallaan lääkkeisiin ja niiden masuja kipristeli. Pienimmäinen pentu meni ihan veltoksi ja se ei tahtonut reagoida. Korvikemaitoa antaessa pentu oksensi ja maha oli sekaisin. Suunta olikin seuraavaksi suoraan eläinlääkärille, jossa pentu tutkittiin ja nesteytettiin. Se onneksi reipastui nesteytyksen ansiosta. Päätin vielä jatkaa ensimmäisellä antibiootilla Atsan hoitoa, mutta oksentelu vain jatkui rauhoittuen vasta vatsansuojalääkkeen antamisen jälkeen. Tänään ei sitten enää ollut muuta vaihtoehtoa, kun vaihtaa uudet antibiootit ja ottaa tulehduskipulääkitys kuuriksi. Maidontulo lakkautetaan Atsalta lääkkeen avulla, joten nyt se voi keskittyä parantelemaan itsensä kuntoon. Pentuja päästän Atsan hoitamaan, sitten kun maitoa ei tule enää imettäväksi asti. Pennut onneksi osaavat jo juoda maitoa ja syödä velliä lusikasta/lautaselta, joten niiden hoitaminen onnistuu hyvin. Pennut ovat myös paljon rauhallisempia ja nukkuvat nyt hyvin, verrattuna antibioottimaidon juonnin jälkeen. Kyllä ne lääkkeet ovat aina lääkkeitä ja osa lääkeaineista erittyy myös emän maitoon. Nyt se tuli ainakin todistettua. Turvallisia lääkkeitä imettävälle nartulle ja pennuille on käytettävissä vain muutamia, joten haastetta ja kehitettävää riittäsi tälläkin saralla.

Kipeä mamma T-paita päällä. Paita piti estää pentuja imemästä emäänsä, mutta eipä onnistunut.

Bertta-tyttö Jenni-tyttäreni sylissä

Baimenpoika

Bakkasukko

Bertta

Bohjanpoika

Barkkipeikko

Bertta antaa jo leluille kyytiä :)

Takabakkia Atsalla

No ei mennyt sitten ihan niin kun strömsöössä.. Atsalla rupesi tasaisesti ruokahalu häviämään imetyksen edetessä ja eilen illalla se sitten katosi aivan kokonaan. Ajattelin ensin, että helle teki tehtävänsä, mutta kun koira  lähti karkuteille ruoka-astian edessä vielä aamullakin, asia pisti mietityttämään. Illalla annoin vielä matolääkkeet Atsalle ja pennuille, niin kaaos oli valmis. Oksennusta löytyi kohta pentulaatikosta. Aamulla tilanne ei yhtään ollut parantunut vaan kunnon vesirylläykset oli lattialla. Vettä Atsa joi runsaasti ja kohta tuotos oli lattialla oksennettuna tai pissittynä. Pentuja se silti kävi hyvin syöttämässä, mutta oli silmiin pistävän vaisu. Pennut olivat onneksi tyytyväisen oloisia ja rauhallisia. Atsalla ei ollut vielä aamulla kuumetta tai lämpöä. Olin jo pentujen ollessa viikonikäisiä, ollut yhteydessä eläinlääkäriin kohtutulehdusepäilyn takia, mutta koska kuumetta ei ollut, käskettiin vain mittailla ja odotella rauhassa. No minähän odottelin..

Nyt en sitten enää odotellut vaan onneksi sain Sotkamosta viimeisen ajan tällepäivää eläinlääkärille. Kaikki ei todellakaan ollut kohdallaan. Eläinlääkäri tutki Atsan ja totesi sen kärsivän nestehukasta, anemiasta, korkeista tulehdusarvoista, yleistilan heikentymisestä ja lämpöä oli +39,3.  Tulehduksen syynä oli minunkin epäilemä kohtutulehdus.Harmitti, että tilanne oli huonontunut näinkin nopeasti, enkä ollut reagoinut, kun ruoka oli mennyt jollakin laillla, eikä kuumetta ollut.

Atsalle aloitettiin heti nesteytys ja antibioottia annettiin pitkä kuuri tulehduksen hoitoon. Ultralla tarkasteltiin kohtu, mutta se ei onneksi ollut laajentunut. Nyt on vain toivottava parasta, että vaiva paranee, eikä mitään kohdunpoistoleikkausta tarvitse ryhtyä tekemään. Haluaisin vielä käyttää Atsaa  jalostukseen, jos se vain on mahdollista. Terveys on kuitenkin laitettava aina etusijalle, joten onneksi on Bertta ja pojat mahdollisia suvun jatkajia, jos jotain radikaalia sattuu.

Tänään aloitin nopeutetusti pennuille lisäruuan antamisen ja lusikalla annoin myös korvikemaitoa, jotta pentujen kasvu ei alkaisi hiipua. Hyvin näkyi nappulavelli pennuille maistuvan :) Meidän pienin Baimenpoika oli heti hanakasti ruuan kimpussa!  Jospa huomenna olisi jo parempi tilanne ja Atsan toipuminen alkanut kunnolla.

Mamma kipeänä.

Lapset nukkuu tyytyväisinä tänään.

Lauantaina käytin pentuja ensimmäistä kertaa ulkona ja meidän pihalla oli pentuja katsomassa heti koko naapurin kööri :) Pennuille riitti kummasti rapsuttelijoita. Aluksi pennut hieman ihmettelivät nurmikkoa, mutta sunnuntaina otettiin jo hieman askelia. Baimenpoika oli rohkein kävelijä ja se meni omia polkujaan, muiden liikkuessa vain hieman paikoiltaan.

Pennut käymässä ensimmäistä kertaa ulkona lauantaina.