Pennut lähes 6 viikkoa

Kylläpäs se aika huristaa. Huomenna pennut täyttävät 6 viikkoa ja ensiviikolla alkaa niiden luovutus. Toisaalta on ihana antaa pennut uusiin koteihin kasvamaan, mutta toisaalta pieni kaiho on alkanut hiipiä sydänriepuun. Nyt nämä vauvelit sitten lähtee suureen maailmaan tassuttelemaan ihan omin voimin ja talo on kohta lähes hiljainen. Pientä poikkeusta lukuunottamatta.. Jäähän tänne Atsa ja Bertta-tyttö jää vielä muutamaksi viikoksi. Sokerina pohjalla minulle on tulossa ihan oma karvavauva Iita-tyttönen kasvamaan eli Cantavia Valomerkki. Kiitos Petralle ja Matleenalle tästä ihanasta pennusta :) Odotan sitä tänne uuteen kotiin jo kovasti!

Cantavia Valomerkki eli Iita. Kuvassa Iita 5vk.

Muutoksia on tulossa myös vanhempien koirien osalta, kun Sanni jää hoitopaikkaansa eläkekoiraksi. Sanni kotiutui Mervin luokse niin hyvin, että päätimme yhdessä tehdä ratkaisun, joka on Sannin kannalta paras mahdollinen. Kiitos Merville Sannin hyvästä hoidosta ja ihania tulevia yhteisiä vuosia teille. Onneksi pääsen rapsuttelaan Sannia, aina kun Sanni-kaipuu iskee :)

Tässä kuvia tältä päivältä. Totesin heti, että kamerani on turkasen hidas ottamaan kuvia näin eloisista pennuista. Meidän kukkapenkistä on tullut pentujen ykköskohde ja siellä käydään kilvan kaivamassa monttua. Valitettavasti myös välillä kukatkin meinaavat maistua näille rasavilleille!

Bertta

Ruka

 

Peku

Nogah

Pienet puutarhamyyrät tuhotöissä

Pikkuiset naskalihampaat 4vk

Aika on taas hurahtanut ja pennut ovat kasvaneet reilussa viikossa taas paljon. Atsa-emäkin söi tänään viimeisen annoksen antibioottia ja se on piristynyt viikonlopun aikana todella paljon. Ruoka on ruvennut taas maistumaan ja virtaa löytyy lähes entiseen malliin. Pyörälenkillä Atsa halusi jo ihan laukata rivauttaa pyörän rinnalla vapaaehtoisesti, joten hyvältä näyttää toipumisen kanssa. Perjantaina kävin verikokeissa Atsan kanssa ja veriarvot olivat parantuneet edellisestä kerrasta hyvin, eikä ultrassa näkynyt mitään tulehdukseen viittavaa. Ensiviikolla on uusi kontrollikäynti Atsalla pentujen sirutuksen yhteydessä, niin katsotaan tilannetta, kun antibioottikuuri on loppunut.

Pentujen kanssa ollaan käyty päivisin useaan kertaan ulkoilemassa ja nyt ipanat ottavat jo juoksuaskeleita ja pikkuisia pyrähdyksiä. Emän kanssa pennut eivät ole olleet nyt yhdessä antibioottikuurin takia, mutta ensiviikolla äippä pääsee jo lapsiaan kaitsemaan. Maitoa ei enää ole maitobaarista luvassa, sillä Atsalla on utareista jäljellä enää pelkät nahkarukkaset... :)

Tälläviikolla pennuille annoin toisen kerran matolääkkeet ja harjausharjoituksia olen tehnyt jokaisen pennun kanssa. Ensiviikolla meillä on vuorossa autoiluharjoitukset, kun sirutus lähestyy. Kohta pennuilla onkin sitten viralliset paperit, joten hiljalleen luovutusikä alkaa lähestyä. Laitoin pennuille kuviin, niiden tulevat kutsumanimet. Mukavasti uudet, tulevat omistajat ovat käyneet pentuja katsomassa, joten oma vauva on löytynyt meidän laumasta! Kaikki pennut jäävät Kainuuseen, joten mukavaa on näitä päästä sitten seuraamaan, miten kehittyvät isoiksi koiriksi.

Pennut ruoka-astialla ja eikun syömään :)

H.Bohemia-Bertta (Bertta)

H.Bohjanpoika (Nogah)

H.Barkkipeikko (Peku)

H. Bakkasukko (Ruka)

Bertta raksahommissa

Nogah leikkii kävyillä

Nuku, nuku nurmilintu..

Kyllä tämä kasvattajan taival voi olla joskus raskasta taivaltaa.. Tällä hetkellä olo on hyvin surullinen ja raskas, kun olen joutunut tekemään taas yhden vaikean ratkaisun. Aamulla pentulaatikossa oli meidän pienimmäinen Baimenpoika hyvin huonossa kunnossa ja hengitteli raskaasti. Ruoka ei maistunut ja pissa valui mahan alta. Otin sen heti erilleen muista ja laitoin laatikkoon lämpöpussin päälle makaamaan. Ajoittain pentu reagoi, mutta näki selvästi, että se oli sairas. Kuumetta pennulla ei ollut. Atsa oli myös kärsinyt yöllä pahoinvoinnista. Soitin päivystävälle eläinlääkärille, joka kehoitti heti tulemaan vastaanotolle molemmat koirat mukana.

Vastaanotolla Atsalta otettiin verikokeet ja katsottiin kohdun tilanne ultralla. Verikokeet olivat onneksi paranemaan päin ja kohtu ei ollut reagoinut ainakaan pahempaan suuntaa. Pahoinvointiin Atsa sai lääkettä ja sille annettiin nesteytystä suoraan suoneen ja nahan alle. Pennun tilanne ei ollut yhtä positiivinen. Sen hengitys rohisi ja pissaa tuli jatkuvasti alle. Molemmissa silmissä oli outo harmaa kalvo, joka ei parantanut pennun tulevaa ennustetta. Eläinlääkäri epäili, että pennulla voi olla maksassa ongelmia verenkierrossa ns. maksashuntti, joka aiheuttaa koiranpennuilla heikentynyttä kasvua, eikä tulevaisuus näytänyt hyvältä.
 
Mietin eläinlääkärissä, että ei tämä ole koiranpennun elämää, että tämmöisistä oireista saa kärsiä heti pienestä pitäen ja näki selvästi, että pentu oli sairas ja kasvu oli ollut huonoa jo pidempään. Päätös lopettamisesta oli hyvin raskas, koska Baimenpoika oli minulle erittäin rakas ja se oli aina ollut niin kiltti pentu. Hyvästi pieni enkelini, hyvästi oma pieni lintuni. Kyynelten määrää en voi enää mitata, mutta näin oli parempi. Nyt sinulla on hyvä olla veljesi kanssa koirien taivaassa. Ehkä näemme vielä uudellleen jossakin pieni koirani...

Hallanoron Baimenpoika 17.7.-10.8.2014

"Tassun jälkiä sydämessä,
kuin joku olisi kulkenut siitä vastikään.
Joku kulki sydämeni yli,
sinäkö se olit koirani?
Ohimatkallako vain?
Et kai.
Kyllä pysyvästi sinne muutit.
Teit pesän lakanoihin,
merkkasit myös nurkat.
Kipitit läpi sydämen, kurajaloin, karvoin. 
Jätit tassunjälkiä sydämeeni"

Sini Lindroos

Nyt kun tutustuin maksashuntin oireisiin netissä, niin aika todennäköistä on että kyseessä voisi olla tämä sairaus. Sairaus on harvinainen ja aiheutuu siitä, että sikiöaikainen verisuoni ei pennulla sulkeudu syntymän jälkeen normaalisti. Hoitoina käytetään mm.leikkaushoitoa, jos ei ole maksan sisäinen shuntti, jota ei voi leikata tai vähäproteiininen ruokavalio yhdistettynä suolen tuottamaa ammoniakkia sitovaan lääkitykseen. Leikkaushoidossa on riskinä korkea kuolleisuus ja se on todella kallista. Ruokinnalla hoidettaessa koiraa on ruokittava erikoisruokavaliolla läpi sen elämän ja elinaika odotus ei ole kovin korkea.

 "Portosysteeminen shuntti on verisuoniepämuodostuma, joka johtaa verenkierron maksakudoksen ohi. Normaalisti laskimoveri kulkee vatsaontelon sisäelimistä porttilaskimon kautta maksaan.  Shunttisuoni yhdistää porttilaskimon verenkierron suoraan maksan ohi systeemiseen verenkiertoon. Näin suolesta imeytyneet ravintoaineet kuormittavat systeemistä verenkiertoa, eivätkä ole maksan käytettävissä. Maksa ei kehity normaalisti.
Epänormaali verenkierto aiheuttaa hermostollisia eli neurologisia oireita, mahasuolikanavan oireita, lisääntynyttä juomista ja pissaamista ja toistuvia tulehduksia. Yleisiä oireita ovat huono kasvunopeus, painon lasku ja lääkeaineyliherkkyys. Koiralla voi olla horjumista, väsymistä, käytöshäiriöitä ja sokeutumista. Ruokahaluttomuus, oksentelu ja ripuli ovat tavallisia oireita. 
Lähde: www.koirakissaklinikka.fi

Maitobaari suljettu, pennut 3 vk.

Näinhän siinä sitten lopulta kävi, että Atsa piti vieroittaa pennuista tänään, koska ensimmäiset antibiootit eivät sopineet sille. Yritin antaa ensimmästä ja imettävälle nartulle turvallisinta antibioottia pari kertaa päivässä, mutta aina tulos oli sama. Parin tuntia lääkkeenotosta lattialla oli läjä oksennusta ja sulamatonta ruokaa. Kipulääkkeet olivat myös oma lukunsa, kun keskiviikko iltana Atsalle alkoi nousta uudelleen kuume, annoin kovaan kipuun varatut kipulääkkeet. Sitten olisi pitänyt odottaa täysi vuorokausi, että lääkeaineet häviävät emän elimmistöstä, ennen kuin pennut olisivat voineet imeä. 12 tunnin kohdalla, en enää pystynyt katsomaan utareet täysinä olevaa Atsaa, vaan eläinlääkärin kanssa päätettiin päästää koira pentujensa luokse. Kipulääkeissä on hankalaa, ettei niitä ole tutkittu, miten ne vaikuttavat peiniin pentuihin. Sen takia yritin viimeiseen, ettei turhia lääkkeitä käytettäisi, ennen kuin on pakko.

Isoimmat pennut reagoivat mahallaan lääkkeisiin ja niiden masuja kipristeli. Pienimmäinen pentu meni ihan veltoksi ja se ei tahtonut reagoida. Korvikemaitoa antaessa pentu oksensi ja maha oli sekaisin. Suunta olikin seuraavaksi suoraan eläinlääkärille, jossa pentu tutkittiin ja nesteytettiin. Se onneksi reipastui nesteytyksen ansiosta. Päätin vielä jatkaa ensimmäisellä antibiootilla Atsan hoitoa, mutta oksentelu vain jatkui rauhoittuen vasta vatsansuojalääkkeen antamisen jälkeen. Tänään ei sitten enää ollut muuta vaihtoehtoa, kun vaihtaa uudet antibiootit ja ottaa tulehduskipulääkitys kuuriksi. Maidontulo lakkautetaan Atsalta lääkkeen avulla, joten nyt se voi keskittyä parantelemaan itsensä kuntoon. Pentuja päästän Atsan hoitamaan, sitten kun maitoa ei tule enää imettäväksi asti. Pennut onneksi osaavat jo juoda maitoa ja syödä velliä lusikasta/lautaselta, joten niiden hoitaminen onnistuu hyvin. Pennut ovat myös paljon rauhallisempia ja nukkuvat nyt hyvin, verrattuna antibioottimaidon juonnin jälkeen. Kyllä ne lääkkeet ovat aina lääkkeitä ja osa lääkeaineista erittyy myös emän maitoon. Nyt se tuli ainakin todistettua. Turvallisia lääkkeitä imettävälle nartulle ja pennuille on käytettävissä vain muutamia, joten haastetta ja kehitettävää riittäsi tälläkin saralla.

Kipeä mamma T-paita päällä. Paita piti estää pentuja imemästä emäänsä, mutta eipä onnistunut.

Bertta-tyttö Jenni-tyttäreni sylissä

Baimenpoika

Bakkasukko

Bertta

Bohjanpoika

Barkkipeikko

Bertta antaa jo leluille kyytiä :)

Takabakkia Atsalla

No ei mennyt sitten ihan niin kun strömsöössä.. Atsalla rupesi tasaisesti ruokahalu häviämään imetyksen edetessä ja eilen illalla se sitten katosi aivan kokonaan. Ajattelin ensin, että helle teki tehtävänsä, mutta kun koira  lähti karkuteille ruoka-astian edessä vielä aamullakin, asia pisti mietityttämään. Illalla annoin vielä matolääkkeet Atsalle ja pennuille, niin kaaos oli valmis. Oksennusta löytyi kohta pentulaatikosta. Aamulla tilanne ei yhtään ollut parantunut vaan kunnon vesirylläykset oli lattialla. Vettä Atsa joi runsaasti ja kohta tuotos oli lattialla oksennettuna tai pissittynä. Pentuja se silti kävi hyvin syöttämässä, mutta oli silmiin pistävän vaisu. Pennut olivat onneksi tyytyväisen oloisia ja rauhallisia. Atsalla ei ollut vielä aamulla kuumetta tai lämpöä. Olin jo pentujen ollessa viikonikäisiä, ollut yhteydessä eläinlääkäriin kohtutulehdusepäilyn takia, mutta koska kuumetta ei ollut, käskettiin vain mittailla ja odotella rauhassa. No minähän odottelin..

Nyt en sitten enää odotellut vaan onneksi sain Sotkamosta viimeisen ajan tällepäivää eläinlääkärille. Kaikki ei todellakaan ollut kohdallaan. Eläinlääkäri tutki Atsan ja totesi sen kärsivän nestehukasta, anemiasta, korkeista tulehdusarvoista, yleistilan heikentymisestä ja lämpöä oli +39,3.  Tulehduksen syynä oli minunkin epäilemä kohtutulehdus.Harmitti, että tilanne oli huonontunut näinkin nopeasti, enkä ollut reagoinut, kun ruoka oli mennyt jollakin laillla, eikä kuumetta ollut.

Atsalle aloitettiin heti nesteytys ja antibioottia annettiin pitkä kuuri tulehduksen hoitoon. Ultralla tarkasteltiin kohtu, mutta se ei onneksi ollut laajentunut. Nyt on vain toivottava parasta, että vaiva paranee, eikä mitään kohdunpoistoleikkausta tarvitse ryhtyä tekemään. Haluaisin vielä käyttää Atsaa  jalostukseen, jos se vain on mahdollista. Terveys on kuitenkin laitettava aina etusijalle, joten onneksi on Bertta ja pojat mahdollisia suvun jatkajia, jos jotain radikaalia sattuu.

Tänään aloitin nopeutetusti pennuille lisäruuan antamisen ja lusikalla annoin myös korvikemaitoa, jotta pentujen kasvu ei alkaisi hiipua. Hyvin näkyi nappulavelli pennuille maistuvan :) Meidän pienin Baimenpoika oli heti hanakasti ruuan kimpussa!  Jospa huomenna olisi jo parempi tilanne ja Atsan toipuminen alkanut kunnolla.

Mamma kipeänä.

Lapset nukkuu tyytyväisinä tänään.

Lauantaina käytin pentuja ensimmäistä kertaa ulkona ja meidän pihalla oli pentuja katsomassa heti koko naapurin kööri :) Pennuille riitti kummasti rapsuttelijoita. Aluksi pennut hieman ihmettelivät nurmikkoa, mutta sunnuntaina otettiin jo hieman askelia. Baimenpoika oli rohkein kävelijä ja se meni omia polkujaan, muiden liikkuessa vain hieman paikoiltaan.

Pennut käymässä ensimmäistä kertaa ulkona lauantaina.