Iita eläinlääkärissä

Maanantaina-aamuna Iitan etujalka oli taas epävarma ja minä olin asiasta taas ihmeissäni. Kokeillessa Iita ei arkonut jalkaa, eikä valittanut. Mikä ihme sitä mahtaa vaivata? Eilen näyttelyssä Iita oli juossut kehässä, eikä kasvattaja tai tuomari huomannut liikkeessä mitään ihmeellistä. Minulla oli vain jotenkin sellainen olo, että etujalkojen liike on töksähtävää, eikä sellaista eteenpäin vievää, kuten lappalaiselta voisi odottaa. Soitin eläinlääkärille jo oman mielenrauhan vuoksi ja sain Iitalle samalle päivälle ajan etujalan kuvaukseen. Pakko asia oli selvittää, sillä pahimmassa tapauksessa siellä saattoi olla jokin kasvuhäiriö nivelessä.

Iita ihmetteli eläinlääkärillä, että mitäs me täällä tehdään? Eläinlääkäri tutki vasenta etujalkaa käsin, mutta mitään poikkeavaa ei sieltä löydetty. Kuvaus oli tehtävä ja Iita rauhoitettiin siksi ajaksi kevyesti. Eläinlääkäri kutsui minut kuvien oton jälkeen toimenpide huoneeseen sen oloisena, että jotain sieltä on löytynyt. Kuvissa näkyi onneksi, että nivelet olivat puhtaat ja tiiviit. Kasvurajat olivat jo sulkeutuneet, joten nivelistä tämä onnahtelu ei johtunut. Eläinlääkäri oli löytänyt kuitenkin hyvin omituisen löydön värttinäluusta. Siinä oli pieni reikä! Lisäksi luussa näkyi hentoa murtuman jälkeä joka oli jo luutunut kiinni. Tapaturma oli siis sattunut aikaisemmin. Atsa oli todennäköisesti puraissut Iitaa jalkaan pikkupentuna ja kulmahammas oli uponnut luuhun asti, jolloin reikä oli muodostunut. Hampaasta oli jäänyt myös bakteereja luuhun muhimaan. Aijai!! Voi Iita-parkaa! Tämähän oli ihan kauheaa! Mieluummin minä olisin kärsinyt sen kivun omassa kropassani!

Aikaisemmin saatu kipulääkekuuri ei ollut poistanut tulehdusta vaan se oli jäänyt edelleen vaivaamaan luuta.  En muista yhtään tilannetta kotona, että Iita olisi vuotanut verta tai huutanut tai ontunut pahasti pentuna. Se on vain tapahtunut jossakin yhteydessä, kun en ole ollut esim. kotona. Oireena oli vain ajoittainen ontuminen, jonka huomasi yleensä aamuisin, kun Iita lähti makuulta liikeelle.Minä olin aivan järkyttynyt tiedosta, kun pidin sitä vain kasvukipuina, joka menee ohi. Reikä luussa! Kaikkea sitä pitää sattua!

Eläinlääkäri lohdutti, että tämä on vielä kasvava koira ja kyllä luu tulee kestämään vaikka reikä jäisikin siihen. Sökö nivel olisi ollut eri asia. Iitalle määrättiin hoidoksi 10 pvän antibioottikuuri mahdolliseen tulehdukseen ja tulehduskipulääkettä 6 pvä. Eläinlääkäriin pitää olla yhteydessä, kun lääkekuurit on syöty mahdollisen jatkohoidon takia. Nyt siis Iita parantelee jalkaansa kuntoon ja toivottavasti myös kasvaa vielä hieman lisää korkeutta. Opin tästä nyt sen, että parempi on aina varmistaa asia, kun miettiä sitä liian kauan omassa mielessä. Karvan alta voi paljastua kaikenlaisia yllätyksiä!

Iitalle iso hali!

Jalostuspäivän näyttely 25.1.

Sunnuntaina suuntasin Iitan ja Bertan kanssa Kuopioon Jalostuspäivän näyttelyyn. Mukaan lähti myös tyttäreni Jenni ja Bertan sijoitusemo Eeva-Riitta. Onneksi alkuviikon kovat pakkaset lauhtuivat juuri sunnuntaiksi pikkupakkaseen, joten keli oli näyttelyssä ihan kohtuullinen koiria ja varsinkin ihmisiä ajatellen.

Näyttelyalueella Iita ja Bertta olivat molemmat ihmeissään, kun monenmoista koiraa oli liikenteessä. Tämä kokemus oli vain hyväksi tytöille, että ne tottuvat hälinään ja toisiin koiriin. Vähän minua mietitytti miten neidit mahtavat kehässä käyttäytyä, kun pikkupentuluokassa narttupentuja oli 12 kappaletta yhtäaikaa juoksemassa. Iitan sisko oli myös samassa kehässä esiintymässä heti Iitan jälkeen, mikä oli todella mukava asia. Pelko osoittautui turhaksi, sillä tytöt esiintyivät tosi mukavasti. Iita jaksoi seistä tuomarin edessä mallikkaasti ja liikkuin kohtuullisen hyvin. Pientä epävarmuutta havaitsin etujalan liikkeessä, joten se jäi minua mietityttämään. Tuomari antoi ihan Iitan näköisen arvostelun ja Iitan kasvattaja Petra oli siihen myös tyytyväinen. Iitan matalajalkaisuudesta ja niukahkosta otsapenkereestä tuli mainintaa, mutta muuten arvostelu oli oikein hyvä.

Iitan arvostelu:

" Sievä tiivisrunkoinen narttupentu, joka on aavistuksen verran matalaraajainen. Vahva kuono-osa. Otsapenger saisi olla selvempi. Hyvät korvat, riittävä kaula. Syvä rintakehä. Kokoon sopiva luusto. Hyvä karvapeite. Riittävä askelpituus."

Kuva: T.Hietala

 


Bertta malttoi juosta nyt ihan rauhallisesti ja tuomarin edessä hieman meinasi jänskättää, joten istuminen olisi ollut mukavampaa. Bertta kuitenkin kokosi aina itsensä hyvin ja malttoi seistä tarvittavan ajan. Häntään ei Bertalla kärsinyt koskea, koska silloin neiti oli heti istumassa. Harmitti, kun sillä on niin upea häntä ja liikkeessä se on tiukasti selälle kiertyneenä. Mutta asiaa pitää vielä treenata ja Bertta varmistuu kun ikää tulee vielä lisää. Tuomari mainitsi, että Bertan kuono saa vielä täyttyä ja jalat kasvaa. Liikkeet olivat oikein hyvät, samoin ilme ja kulmaukset. Arvostelu oli oikein Berttamainen ja olin siihen tyytyväinen :)

Bertan arvostelu:

"Ryhdikäs, aavistuksen matalaraajainen narttupentu. Hyvä kallo, kuono-osa saa vielä täyttyä. Hyvä ilme ja korvat. Vahva kaula. Hyvin kulmautunut. Aavistuksen pitkä lanneosa. Kevyt ja vaivaton liikunta."

Kuva: T:Hietala

 
Miten meille sitten lopulta kävi kehässä? Noh.. Lämmintä kättähän sitä saatiin. Pääasia oli kuitenkin, että saatiin sieltä paljon positiivista kokemusta ja mukavat arvostelut, joten tämä päivä oli oikein antoisa meille kaikille. Samassa kehässä oli todella kehittyneitä ja valmiita pentuja, joten tuomari valitsi sieltä oikeat yksilöt jatkoon. Taso on todella kova, joten hyvässä seurassa oltiin. Mukava oli seurata myös muita lappalaisten kehiä ja bongata tulevia mahdollisia urosehdokkaita :) Tuttuja näki myös paljon, joten eipä tullut aika pitkäksi!

Kyllä nämä näyttelyt ottaa voimille...

Yskätauti

Tammikuun näyttelyt alkoivat näköjään meillä hieman huonoissa merkeissä. Atsa alkoi köhiä Tamminäyttelyitä edeltävänä päivänä. Ajattelin aluksi, että sen kurkkuun on tarttunut jotain, kun koira kakisteli kurkkuaan ja yökkäili. Samaan syssyyn Iitakin alkoi kakistelemaan. Passitin koirat heti ulkotarhasta sisälle sairastamaan. Atsan yskiminen tuntui pahenevan iltaa kohden, joten asia oli siltä osin selvä. Näyttelyyn ei ollut mitään asiaa. Meillä oli siis kennelyskä. Pöpö oli tullut todennäköisesti edellisen viikon mätsäreistä Iitan mukana. Bertta ei onneksi sairastunut vaikka se oli ollut mätsäreissä mukana. Tauti helpottui jo muutamassa päivässä, eikä kuumetta tullut. Ajattelinkin, että näin se kohtalo tekee taas kepposia... Suunnitelmat ovat tehty muutoksia varten ja niiden mukaan on elettävä.

Viimeviikolla, kun kelit lauhtuivat koirat olivat jo ulkona touhukkaina. Jatkuva sisällä olo ei niiden mielestä ollut ollenkaan kivaa. Tulevana sunnuntaina on sitten jalostuspäivän näyttely ja sinne on menossa ainakin Bertta. Iita on vielä kysymysmerkki. Pentuja oli ilmoittautunut näyttelyyn 25 kappaletta, joten kyllä siellä on vilskettä kehissä. Mukava on mennä katsomaan millainen taso kehissä on tänävuonna ja millaisia tulevaisuuden lupauksia on tullut paikalle näyttäytymään. Varma veikkaus on, että suomenlapinkoirien taso on todella kova. Nyt peukut pystyyn, että pakkaset helpottavat sunnuntaiksi. Ainakin sääennusteet lupasivat suht inhimillistä keliä Kuopioon.

Tässä muutamia räpsyjä koirista tältä päivää..

Atsa-mamma

Iita miettii uusia kujeita

Iita

Kasvateista Ruka lähetti kuvia tammikuun alussa, joten laitetaampa myös näytille. Kiitos Riina kuvista :)

 Ruka ottaa lekoisasti sohvalla

Kyllä nyt ramasee...

Ruka nauttii Paltamon talvesta

Iitan ja Bertan ensimmäinen mätsäri

Tänään se sitten tapahtui.. Iita ja Bertta kävivät elämänsä ensimmäistä kertaa kehässä pyörähtämässä, kun kävimme Kajaanin Seurakoira- ja terrierikerhon eli KSTK:n järjestämissä leikkimielisissä Match Showssa Kajaanissa. Viikonloppuna oli myös lauantaina mätsäri Kajaanin Pallohallilla, mutta minun selkä oikutteli sen oloisesti, etten uskaltanut lähteä sinne riskeeraamaan. Pallohallissa oli ollut paljon pentuja, muistaakseni peräti 50, joten vilske oli ollut sen mukaista. KSTK:n pikkuhallissa pentuja oli ilmoittautunut yli 20, joten sielläkin oli ihan mukavasti porukkaa ja eri kokoisia/ikäisiä koiria. Lappalaisia pentuja oli mukava edustus mukana, kun Kajaanilaisesta Kolme Veetä-kennelistä oli mukana meidän lisäksi Fanni ja Fredi. Tuomarit olivat aivan ihmeissään ja kyselivät, että onko nämä koirat kaikki samasta pentueesta, kun ovat niin samannäköisiä ja kokoisia :)

Kyllä minua hieman jännitti, miten nämä meidän riiviöt käyttäytyvät kehässä, kun treenaaminen on jäänyt vähemmälle. Bertta liikkui tosi hyvin, mutta vielä seisomisessa on petrattavaa. Neiti ei malttanut kauaa seisoa paikallaan, kun istuminen olisi ollut mukavampaa. Se sai kuitenkin hienoista liikeistä punaisen nauhan, joten siitä olin erittäin tyytyväinen. Iitaa taas olisi kiinnostanut kehässä oleva kaveri, mutta hyvin se kuitenkin liikkui kehässä ja malttoi seisoakin ihan nätisti. Häntä pysyi liikkeessä ja seisoessa hienosti selällä, joten molemmat tytöt olivat oikein reippaita esiintyjiä. Tuloksena Iitallekin tuli punainen nauha. Jipii!

Punaisten kehään tuli sitten Iita ja Bertta yhtä aikaa esiintymään, joten onneksi sain Iitalle handlerin esittämään, kun itse esitin Bertan. Kolme Veetä kennelin Fannikin oli samassa kehässä, joten hienosti olivat lappalaiset pärjänneet. Fredi esiintyi tottuneesti sinisten kehässä, joten sielläkin oli lappalaisedustus mukavasti esillä. Sijoituksia meille ei tänään tullut, mutta kokemusta tuli sitäkin enemmän. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin tyttöjen kanssa. Vielä hieman treeniä, niin kyllä molemmista tulee helppoja esitettäviä.

Mätsärin päätteeksi kävin Kolme Veetä-kennelissä tutustumassa Oonan ja Aulin koiriin Kennel Kolme Veetä. Bertta ja Iita saivat riehua 1,5 tuntia Fannin ja Fredin kanssa pihamaalla. Kyllä siellä riitti vilskettä. Kyllä tytöt olivatkin sitten tosi väsyneitä. Bertta lähti sijoituskotiinsa lepäämään ja me suuntasimme kohti Vuokattia. Olipa vauhdikas päivä!

Muutamia kuvia räpsittynä kotoa tältä viikolta, kun Bertta oli meillä hoidossa tämän viikon ajan. Kovasti tyttö kehittyy koko ajan. Iitakin kasvaa ja kehittyy omaan tahtiinsa.

Bertta

Iita ja Bertta

Iita näyttelyreissun jälkeen

Kyllä nyt ramasee..