Ei käynyt niin kuin Strömsöössä...

Kyllä on hatuttanut koko viimeviikko ja todella rankasti. Atsan kanssa käytiin viimeviikon torstaina ultrassa ja mitenkäs siellä sitten kävikään..  Tulos oli sitten karua totuutta ainakin minulle. Atsa ei ollutkaan kantavana. Ultrassa ei näkynyt sitten tasan mitään. Atsa ei ollut lähtenyt kantamaan hyvästä astutuksesta huolimatta. Syitä on vaikea sanoa.

 Atsa olikin lopulta vain valeraskaana ja huijasi minua ihan kympillä. Vähän aloin jo epäillä, kun sitä pahoinvointia ei ollut esiintynyt, mutta kun tissit ja mahanympärys kasvoivat niin ajattelin, että mitään hätää ei ole. No nyt on alettava miettiä uusia urosvaihtoehtoja ja kokeiltava astutusta seuraavaan juoksuun. Toivotaan, että sitten tärppäisi. Tämä on sitä kasvattajan arkea. Kaikki ei mene aina niin kuin Strömsöössä... No elämä jatkuu kaikesta huolimatta! Harmittaa, kun Nallelle olisin halunnut jättää jälkeläisiä, mutta nyt kävikin näin.

Ensiviikolla Atsalta ja Iitalta lähtee ylimääräiset läskit, kun lähdemme perheen ja koirien kanssa kohti Kuusamoa. Siellä on tarkoitus käydä vaeltamassa erämaassa ja koirat kulkevat meidän mukana. Toivottavasti sää suosii vaellusta. Sitä odotellessa harjoitellaan täällä Vuokatin maastossa.

Tämä jäi nyt vain haaveeksi tällä kertaa..

Hallanoron B:t yksi vuotta!

Näin se vuosi mennä hurahti ja B-pennut tulivat 1-vuoden ikään tänään 17.7.! Onnittelut Bertalle, Rukalle, Pekulle ja Nogahille! Komeita koiria teistä on kasvanut! Halaus ja rutistus teille kaikille tasapuolisesti! Lämmöllä ja haikeudella muistelen teidän pentuaikaa täältä kotikulmilta :):)

Tästä se B-pentujen elämäntaival alkoi

Bertta 1-vee

Meillä oli myös päivää aikaisemmin eli 16.7. Iitan 1-vuotissynttärit. Onnittelut Iitalle ja sisaruksille Otsolle ja Usvalle! Iitan emälle Sylville oli syntynyt uusi pentue Pyhännälle 3.7. joten Iitalle on syntynyt uusia sisarpuolia Cantavia-kennelin nimen alle. Onnittelut Matleenalle ja Petralle! Tästä linkistä voi käydä kurkkaamassa  Cantavia kennel -sivuja.

Atsa-mamma ja Bertta-tytär

Atsan astutuksesta on kulunut nyt kolme viikkoa. Selviä tiineyden merkkejä on ollut jo näkyvillä, kun Atsan tissit ja maha ovat alkaneet kasvaa. Mamma on myös rauhoittunut ja lenkillä mennään laahustamalla. Ruoka on maistunut mammalle hyvin, eikä huonoa oloa ole pahemmin esiintynyt. Valeraskauden mahdollisuus on aina olemassa, joten varasin ajan eläinlääkärille ultraan ensiviikon torstaille, kun ensimmäisestä astutuksesta tulee kuluneeksi neljä viikkoa. Toivotaan, että mahassa olisi pieniä maha-asukkeja. Nimiä olen jo kovasti mielessäni hahmotellut, mutta nyt täytyy pitää vielä pää kylmänä, ettei tule pettymyksiä.

Ollakko vai eikö olla tiine?